Oma holistinen historia, opetukset ja pohdinta

Kun tässä vaiheessa katsoo historiaa taaksepäin ja muistelee kaikkia niitä "weird shit" -hetkiä, niistä saakin jo pienen kokoelman. Tämän tekstin tarkoitus on lyhyesti esitellä ne, sekä pohtia niiden merkitystä. Sekä toki jos niissä on tarttumapintaa jollekin muulle niin sitä parempi.

• Pikkunasikkana sukulaisen mökillä nukuin, mutta heräsin koska olin aivan varma, että huoneessa oli näkymätöntä porukkaa. Ei aistihavaintoja, mutta tunne oli niin vahva että pelotti ja tapauksen pihvi on, että en halunnut kohdata niitä vaan yritin paeta peiton alle.
• Mummolan vintti oli todella pelottava livenäkin ja unissani sieltä tuli aina jotain pelottavaa. Painajaiset olivat esiteini-iässä aika jatkuvia ja jossain vaiheessa tajusin että se oli kuolleen isoisäni jota pelkäsin sieltä tulevan. Meni muutama vuosi, kun uskalsin unessa kohdata hänet ja sovimme että antaa tämän loppua tähän.
• n 19 -v törmäsin herätysseuran nuorisoporukkaan ja hengailin vähän aikaa. Heillä oli sellainen tosi iloinen ja nauravainen fiilis. En vain uskaltanut jatkaa pidemmälle.
• n 20 -v yritin iskeä ravintolassa yhtä kivaa naista ja hän kertoi miten oli käynyt herätysliikeen tapahtumassa ja oli saanut nauruherätyksen, puoli tuntia rofl -kirjaimellisesti.
• Samaan aikaan torilla myydessäni marjoja, yksi mummo puhui mulle kielillä. Selkeä aistihavainto ja sen ristiriita. Korvat kuulivat plöröplörö ja päässä kuului selkeä minulle tarkoitettu viesti - murteella! How weird is that?
• Samana kesänä, itsepuolustulajien harrastajana treenasin lyömällä aina eri esineitä, tällä kertaa vedin aika kovaa lautaseinään. Yllätyin, kun tajusin lyöneeni lähes täysillä törröttävään naulaan. Ei kipua, ei haavaa. Olennaista oli kai, että minulla oli hyvä fiilis ja jälkikäteen sanoittaisin että lyönnissäni oli sisäistä energiaa.
• Ja taas sama kesä, pari kertaa kävi niin että juuri kun olin avaamassa ovea, kahva painui itsestään alas.
• Ensimmäinen meditaatiokokemus n 25 -v. Tiibetiläinen guru ohjasi ja sanoi että saatat tuntea jotain jossain vaiheessa. Vedin treenin aloittelijana ihan päin seiniä, mutta kotimatkalla iski elämäni kovin (krhm, tuota, alapuolen seisokki). Kesti pitkään, harmi ettei sillä voinut tehdä mitään koska kotona asiaa enemmänkin säikähdettiin.
• Meditaatiopuolella on tullut sen jälkeen paljon sellaista pientä, jollain lailla aistii energioita.
• Vähän sen jälkeen shamaanirumpukurssi vanhan liiton mukaan - rumpu tehtiin ja vihittiin perinteisin menoin. Ryhmäparannuksen kohteena, sielunpalan palautus. Ja voi iso ihme että sukat pyörivät jalassa! Sain selkeästi takaisin kokemuksen naiselliseen eroottisen ja äidillisen yhdistävään rakkauteen. En ollut sen puuttumista edes huomannut, mutta kiva kun sain takaisin. Selvästi kyse oli jostain äiti-traumasta.
• Muutamia vahvoja visoita, joissa olen tuntenut että tiedän, että tämä vaikea asia sujuu ja menee hyvin. Olin kuin jonkin energiaryöpyn vallassa ja asiat vain sujuivat itsestään.
• Ratkaisukeskeisen terapeutin opinnot - linkki positiivisen energian ja ratkaisuun keskittymisen välillä tuli selkeäksi. Opin tunnistamaan positiivisen energian ja pyrkimyksen, riippumatta käytetystä kielestä tai keskustelun kulttuurista.
• Lopuksi - tänne johtanut prosessi. Vastikään päättyneeseen 22 -v liittooni liittyi todella vahvoja itsesyytöksiä, häpeän ja syyllisyyden tunteita. Tunsin putoavani mustaan kuoppaan ja negatiiviset energiat alkoivat turruttaa. Mutta koska tiesin kyllä, että tämä on vain henkilökohtaista kokemusta ja heti kun haluan, voin nousta ylös, sain kammettua itseni työterveyteen ja psykologin vastaanotolle, sekä hiukan hörhömmälle vyöhyketerapeutille. Kummallekin kolme hoitokertaa ja naps! Asiat ratkesivat parhaalla mahdollisella tavalla, jota en uskaltanut edes toivoa. Mikä lie sitten se kolmas kolmen hoidon sarja...

No, entä sitten? Jos kaikki on ollut jonkinlaista ohjausta ja opetusta, olen kyllä aidosti kiitollinen ja ymmärrän saavani "koulutuksen" arvon, mutta en tarkoitusta tai päämäärää. Koen kyllä olevani tietyllä kapealla erikoisalalla erittäin ammattitaitoinen, mutta en ole päässyt sitä käyttämään täysillä kertaakaan. Jos joku kokee, että hyötyisi seikkailukasvatuksellisten, aika hurjienkin juttujen kokeilemisesta henkisesti hiukan valveutuneen ja virallisen puolenkin hanskaavan tyypin tukemana, niin että niistä kaivaisi keskustellen ihmisen oman vahvuuden ja pyrkimyksen eteenpäin, --> saa vinkata. Jos jonkinlaista kutsumusta koen tässä asiassa, niin taidan olla auttaja-tyyppiä.

Toki ensiksi pitäisi olla kuulemma itsensä auttaja, mutta olen todistanut sen verran monta keissiä, jossa kaksi autettavaa saa autettua toisiaan, että väitän homman toimivan vaikkei itse aivan valmis olisikaan.

• 4 Elo, 2021
• ViherVassari
• Tykkää Ei tykkäyksiä
• 839 katselua